Isoilla aukeilla on ollut tosi kylmää viiman lisätessä kovasti pakkasen purevuutta. Lisäksi huomaan sormien paleltumisen lisääntyneen aina kipurajaan saakka. Siksipä en ole juuri kaukoputkeen koskenut etsiessäni lajeja korjaamatta jääneiden rypsipeltojen siemensyöjien parvista. On paljon mukavampaa napsia kuvat maastossa, ja tutkia vasta kodin lämpimässä isolta näytöltä, löytyykö joukosta mitään erikoisempaa.

Edellä mainitulla metodilla löysin 27.11. ip-rallin (itsenäisyyspäivän linturalli) pohjustuksessa vuorihempon. Kävin paikalla pariin kertaan ennen rallipäivää näkemättä tai kuulematta lajia maastossa, mutta kuvista löytyi. Rallipäivän aattona kuulin ja näin lajin maastossa. Silloin ottamani kuvat katsoin vasta 7.12., jolloin löysin yhdestä kuvasta kolme vuorihemppoa. Siksi siis lajin näkeminen ja ennen kaikkea kuuleminen isosta siemensyöjien parvesta siis oli muuttunut helpommaksi.

Rallipäivän reittisuunnitelma laadittiin neljäs joulukuuta. Lapinjärvi päätettiin jättää väliin, koska vuorihempon löytäminen parvesta katsottiin liian aikaa vieväksi - muut parven lajit olivat tiedossa paremmin lyhyemmän reitin varrelle osuvalta paikalta. Sillä reittivalinnalla säästettiin paljon kilometrejä ja tunteja, vaikkakaan ei sillä säästyneellä ajalla osattu tehdä mitään. Rallin viimeinen laji havaittiin jo heti puoli kolmen jälkeen.

Jopa Jari malttoi nukkua yöllä muutaman tunnin. Minä taas sain nukkua melkein kuuteen, ennen kuin lämpökameroitaan parin tunnin ajan ulkoiluttaneet Jari ja Risto tulivat minut hakemaan - yöpymästä löytynyt mustarastas aloituslajina. Jatkoimme samalla pöllöttämällä linjalla lämpökameroiden kera pohjustuksessa löytyneiden lehto-, viiru ja varpuspöllöpaikkojen kautta Loviisan sulan äärelle Gäddbergsön Kasabergetille kello kahdeksaksi. Kalliolle johtivat tuoreet jäljet. Veera ja Pete olivat olleet paikalla jo tovin aikaa.

Kovin hitaasti aamu valkeni. Hieman masentavasti oli pilvistä, lunta sateli hiljakseen. Liikkumattoma ilman ja veden supistama sulan veden alue höyrysi voimalan suulla. Pikku hiljaa lajeja alkoi kuitenkin kertyä. Yöpymiskololta poistuva palokärki huusi kuten pohjustuksessa kaksi päivää aiemmin. Samoin pohjustuksessa löytynyt isokäpylintupari kuului useamman pikkukäpylintu havainnon jälkeen. Ennen pitkää listalla olivat kaikki peruslajit lokeista ja vesilinnuista, kunnes löytyi ensimmäinen ja koko rallin ainoa tosi yllätys, ahkerasti sukelteleva kaakkuri, Aikataulun mukaan piti poistua ilman, että harmaahaikara “varmoista” lajeista saatiin ruksattua. Ei edes uskottu, että rallin pohjustuksessa näkyneet naurulokki, mustalintu tai pilkkasiipi olisivat paikalla. Naurulokki oli ollut kuitenkin, kertoivat Antti ja Timo.

Teeri ja metsätiaiset hoituivat matkalla lehtopöllön kololle, jossa Risto matki tuloksekkaasti näätää. Loviisan Storängarnan pohjustetut peippolinnut pitivät, hiirihaukka saati hiiripöllö (jonka Veera ja Pete olivat havainneet pohjustukessa) eivät näkyneet.

Siirryttiin karapaikalle, jossa tapahtui rallireitin hauskin tapahtuma. Pääkilpalijaksemme vuosien varrella osoittautunut Katajan poppoo seisoi peltotiellä pohjustuksessa löytämäänsä isolepinkäistä yrittämässä. Me jäätiin vielä hetkeksi, kun he jo poistuivat ilman ruksia lajista.

Purolla minä jäin kyydistä yläjuoksulla, kun taas Risto ja Jari menivät alajuoksulle Teemun ja Mikon perässä. Kun minä tulin alajuoksulle, tilanne näytti huonolta. Jari ja Teemu tulivat leveästi hymyille vastaan, kun taas Jari ja Risto vielä ryskivät puronvarsipajukossa. Vain Jari oli onnistunut meistä lajin näkemisessä. Meni jonkin aikaa, ennen kuin saimme vihdoin karan pinnakelpoisesti. Luulimme viivettä harmin aiheeksi.

Palatessamme autolle, oli Katajan porukka jo poistuneet, eivätkä nähneet varisten jahtaamaa hiirihaukkaa ylilennossa - kyse oli varmaan minuuteista. Sitten vielä isolepinkäinen istui tien vierellä edellä mainitulla tähystyspaikalla kun kilpailija joukkueen mersu vielä pöllytti lunta peltoaukean toisella laidalla - ilman isolepinkäisruksia.

Pysähdyttiin matkalla aika epätoivoiseen pyrstötiaisyritykseen. Metsä oli hiljainen, mutta vanha koiras kanahaukka säikähti ylittäessään meidät puiden lomassa lentäen. Matkalla hoitui vielä varpushaukka puun oksalta. Pedot olivat siis hyvin hoidossa.

Riston ja Jarin pohjustamat Porvoon lajit pitivät kaikki: punarinta, järri, peippo, nokkavarpunen ja mustapääkerttu. Riston pohjustama pajusirkku hoitui alle minuutin, Jarin pohjustama fasaani liikkuvasta autosta.

Kun PSLY:n tikkametsäruokinnalta hoituivat vielä harmaapäätikka ja puukiipijä pian puoli kolmen jälkeen. Laskettiin lajit, pakkastalvelle uskomaton lukema 54 ja päivää oli vielä jäljellä vaikka kuinka. Nyt tehtiin reitin ensimmäinen virhepäätös, Emäsalo. Ei tajuttu tuulen voimaa merellä, eikä arvattu ilman väreilyä - ajateltiin, että ilman ja meren lämpötila piti olla aika sama. Uusia lajeja ei sitteb löytynyt harmaapäätikan jälkeen. Olisi pitänyt lähteä vielä Lapinjärvelle. Toki tuollakin lajimäärällä tuli selvä voitto.

Viikkarissa näkyy viisi lajia carduelikseja Lapinjärven rypsipellolla. Kuudes laji viherpeippo ei osunut tähän kuvaa. Amerikkalaisten (mm. Ebird) käyttämän taksonomian mukaan tosin vain tikli on carduelis, viherpeippo on chloris-sukua, urpiaiset ovat acanthis-lajeja ja hempot linaria. Mielenkiintoista on, että acanthis on kolme ja ne kaikki ovat urpiaisia: tundra-, rusko- ja tavan urpiainen. Birds of the World tekstissä kyllä jo puhutaan yhden urpiais-lajin mahdollisuudesta.

Lisään alle koonnin yhden päivän ajalta parvikuvista löytyneistä tundraurpiaisista. Määritys on nykyisten yleisesti hyväksyttyjen standardien mukainen. Mielestäni selvät yksilöt oikein loistavat urpiasparvi-kuvissa: selvästi valkoisempia, pullukan oloisia, kellanruskea naamaisia, kyljiltä viiruttomia ja tosi pieni nokkaisia.

A picture of five species of carduelis species - however e.g. ebird.org have split those former carduelis-genus as linaria, acanthis and carduelis

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.