Viikkarissa laskeutuva nuori tylli.

Viikkarissa on kuvapari: mehiläishaukkanuorukainen matkalla kohti etelää ja saderintamaa ja toisessa kuvassa haukka paluun jälkeen kohti uutta yritystä.

Maanantaina oltiin Seppo Hjerpen ja Vesa Häkkisen kanssa Kummelskärillä. Kiva lintupäivä, mutta retken tulen erityisesti muistamaan ulkomerellä näkyneistä kuudesta vesipatsaaksi yltäneestä trombista. Nuoren vaalean muodon mehiläishaukan seikkailu (ensin suoraan merelle rankaan sadekuuroon kastumaan, sitten paluu kuivattelemaan ennen uutta yritystä) lähietäisyydeltä seurattuna oli lintupuolella kivoin yksittäinen tapahtuma. Merellä meni kivasti ja lajirikkaasti muuttoa, kahlaajiakin näkyi vielä viisi lajia.

Tiistain aamuhavannointi Tolkkisissa päättyi osaltani puoliltapäivin. Aamu oli ollut oikein antoisa. Pikkulintuja, lähinnä peippoja ja järrejä meni jatkuvana virtana pohjoiseen (merta pelsätyneitä muuttajia). Vaelluslinnuista liikkeellä oli närhiä, käpytikkoja, tiaisia ja yksittäinen pähkinänakkeli suoraan yli. Päivästä olisi voinut tulla aivan huippu, jos olisin jaksanut jatkaa iltapäivään. Muualla oli mennyt myöhemmin tosi paljon hiirihaukkoja ja kurkia.

Havainnointi olisi kuitenkin voinut päättyä huikeaan yllätykseen. Olin jo pakkaamassa kamoja, kun meidät (Thomas Hedberg, Torbjörn West) ohitti läheltä erikoinen ääni, josta olisi voinut tulla mieleen räystäspääsky. Huusin aika spontaanisti: “lyvaki”. Kieltämättä räystäspääskymäinen, mutta kuivasti rullaava “trrrt” oli minulle tarttunut selkäydinmuistiin, sillä olin jossain vaiheessa pitänyt lyhytvasvaskiurun kutsuääntä puhelimeni ilmoitusäänenä (suosittelen tätä metodia lajeille, joita voi havaita äänestä). Kuuntelimme vielä lajin kutsuäänet Bird Guide sovelluksesta. Ääni vastasi täysin toista (call 2) noista kutsuäänistä. No, lajia siitä ei saatu. Äänen kuuluessa ylitsemme meni matalalla ryhmä lintuja, eikä kukaan meistä sattunut havaitsemaan joukosta kiuru-tyyppistä lintua. Eli siinä ei olisi auttanut, vaikka olisi ollut äänityssysteemit käytössä, kuten esimerkiksi Pertulla yleensä on oletusarvoisesti on viritettynä. Jos äänite olisi, ja olisimme nähneet pienen kiurun lennossa, ART olisi ehkä hyväksynyt lyhytvarvaskiurun vertailtuaan äänitystä Bird Guiden äänitteeseen.

Illan pimetessä lähdin Torpalta pöllöretkelle Koiviston suuntaan. Ei tullut pöllöjä päivän lajilistalle sieltä, kuului vain valkoposkihanhien parvia muutolla. Kun palasin Torpalle, peltoaukean takana huusi huuhkajapari ja viereisessä metsässä naukui lehtopöllö. Yöpissalla käydessäni kuului vielä syskyn eka tundrahanhiparvi muutolla.

Keskiviikkoaamu meni sateessa Miehikkälässä. Iltapäivällä lähdin, edelleen tihkusateessa, lämpökameran kera Isnäsin pelloille. Siellä oli kauttaaltaan märkää ja savipelto liejuista. Jänkäkurppa löytyi, mutta ei lämpökameralla. Tosin yksi lämpökamerassa hehkunut taivaanvuohi opasti minut paikalle, josta nousi jänkäkurpan lisäksi neljä taivaanvuohta. Kiva oli myös syksyn ja vuoden toinen havaintoni lapinsirkuista (a2).

Torstai oli välipäivä.

Perjantaaamun sää oli aika kamala, jatkuvaa sadetta ja navakkaa kaakkoistuulta. Oli vähän miettimistä, minne lähtisin ennen puolenpäivän pakollista siviilimenoa, vai lähsinkö lainkaan. No erikoissäät voivat tarjota erikoista katsottavaa. Päätin sitten ajaa Lapinjärvelle, josko siellä olisi ensi kertaa tänä syksynä paremmin vesilintuja sään tiputtamina. No olihan niitä koko setti alkaen härkälinnusta ja lapasotkista (19) aina hienoon 41:n kaakkurin tiiviiseen parveen paikallisena. En muista, olenko koskaan nähnyt yhtä isoa kaakkuriparvea edes muutolla saati paikallisena.

Lauantaiaamun retkikohteen päätin lähes viisaasti. Emäsalon kärjessä pystyy hyvin seuraamaan idästä tulevaa muuttoa tulipaikkojen suojissa. Vettä ei vielä aamulla tullut kovin paljon, mutta kova etelätuuli olisi haitannut pahasti ilman tulisuojan seinää. Vesilintumuuttoa oli paljon ja monipuolisesti: 2100 haapanaa, 270 jouhisorsaa, 140 tukkasotkaa, 90 lapasotkaa ym. Aivan liian kaukana ulkomerellä vilkkui aaltojen lomassa alli ja sepelhanhien parvia. Kiinnostavaa oli, että paljon parvia tuli Pellingin pohjoispuolelta ja muutama parvi vieläpä Hakasalon ja Emäsalon välisestä salmesta. Mitähän menikään Emäsalon länsipuolelta?

Muutakin laatua kuin vesilintuja näkyi: kolmen riuttatiiran parvi melkein heti alkajaiseksi, sitten muuttohaukka merellä lounaaseen ja vielä nuori arosuohaukka rantaa myöten länteen. Niin se päätös, miksi se oli vain lähes viisaasti: minulla oli siviilimeno taas puolille päivin. Siksi en lähtenyt Virskärin salmeen katsomaan muuttoa läheltä. Eero kertoi, että kovaa oli ollut meno heidän mökin ikkunasta katsottuna. Olisi pitänyt olla siellä, saisi katsoa lintuja vierestä.

Sunnuntaille olin alun perin varautunut lähtemään PSLY: retkelle Söderskärille. Sääennuste lupasi epämukavan navakkaa länsituulta meriretkeä ajatellen ja toisaalta olisi odotettavissa kova petopäivä. Siispä suuntasin aamulla taas Tolkkisten kalliolle. Petomuutto alkoikin lupaavasti, aamutuntien aikan meni 38 hiirihaukkaa, arosuohaukka ja maakotka, mutta sitten tyssäsi. Ajattelin kyllä, että pitäisi olla iltapäivään ja petojen puolesta olisi todella pitänyt. Hesan suunnasta tuli iltapäivän aikana hyvä hiirihaukkaryöppy, pari kiljukotkaa ja pikkukiljukotka - joita en siis ollut katsomassa. Avasin nimittäin Tiiran katsoakseni, olinko menettänyt jotain jättämällä Söderskärin retken väliin. No sieltä ei ollut havaintoja, mutta huomasi Kiialasta havainnon määrittämättömästä isosta kirvisestä. Se kiinnosti niin paljon, että päätin käydä paikalla ennen itään siirtymistä.

Peltotielle päästyäni huomioni kiinnittyi todella vaaleaan taskuun. Arotasku tuntui heti ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Olin lähtenyt matkaan kevyesti ilman kaukoputkea, mutta kamera roikkui onneksi kantoliiveissä. Otin kuvia ja katsoin otoksia täydellä suurennuksella (korvaa hyvin kaukoputken). Sitten tasku oli pitkän aikaa kateissa, mutta onneksi bongareille löytyi ja ilmestyipä vielä alkuperäiselle löytöpaikalle. Se oli minun ja samalla PSLY:n toinen arotasku. MUTTA YHÄ PUUTTUU PSLY:N PINNA TÄLTÄ VUODELTA.

Ps. Kävin vielä illan pimetessä täyskuun innoittamana pöllöretkellä. Tässä aika lähellä on isohko metsäalue, jossa oli vielä kaksi vuotta sitten hienoa metsää. Ajattelin, että tuolla pitää olla helmareita. No nyt kun menin paikalle metsä oli hakattu siemenpuuasentoon. Ajattelin, etteivät helmipöllöt ehkä tule noin avomaastoon, mutta laitoin kuitenkin atrapin soimaan. Aika pian kääntöpaikan viereiseen puuryhmään liihotteli keskikokoinen pöllö. Lehtopöllö, uskoin. Pian tuli toinen. Nyt tuo kaksikko alkoi ajella toisiaan takaa äänetttöminä, ehkei oikein lehtraiden tapaista. Kaivoin äkkiä kirkasvalolämpun esille. Aika lailla hämmästyin, kun laji olikin sarvipöllö. Jatkoin helmipöllön soittoa yli puoli tuntia, mutta helmari ei vastannut eivätkä sarvipöllöt palanneet. Kun lopetin ja laittelin kamoja autoon, kuului lehtopöllön “kevit” ääntä ja hetken päästä viirupöllön karhea varoitushaukku. Lehtopöllö vaikeni. Nyt kuului myös helmipöllön kutsuääntä. Neljä lajia pöllöjä! Kun poistuin, lehtopöllö jäi ääntelemään viereisiin siemenpuihin ja viirupöllö soidintamaan metsän reunaan.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä