Viikkarissa punajalkaviklo kesäaamun sarastuksessa.

Yksi viikko meni välissä ilman mitään kummempaa harvinaisuuksien suhteen, mutta tällä viikolla oli taas uskomaton onni matkassa: jalohaikaran pesälöytö ja vuodenpinnoiksi kiljukotka ja pikkutiira - molemmat vuodarit spondeja tietenkin.

En ole ihan varma, mikä on ennätykseni spontaaneissa vuodareissa, mutta ainakin olen päässyt lukuun 236, ehkä 238. Tällä hetkellä spontaanisti havaitsemieni vuosilajien määrä on 233, joten jos terveenä pysyn, uusi ennätys tulee ihan varmasti.

Ebird on ollut iso piristys harrastukselleni. Merkkaan aina vähänkin pidemmällä pysähdyksellä kaikki havaitsemani lintuyksilöt, samalla seuraan erilaisia lajimääräkertymiä. Eilen 22.6. tuli vuosi täyteen Ebird-alustan käytöstä. On aika mielenkiintoista aloittaa vertailu vuositasolla eri havaintopaikkojen välillä - heti tulee mieleen Pukaron peltojen kiurut, missä vaiheessa kesää ne nyt vaikenevat nyt. Muuten, kun linnustomalleja ajetaan ebird-tietokannasta, mallinnuksesta hylätään suoraan ne havaintolistat, joissa kaikkia havaittuja lintuja ei ole merkitty yksilömäärien tarkkuudella eli tieteelle niistä ei ole täyttä hyötyä.

Ebird-lajilista sai minut tänään lähtemään retkelle Kanteleenjärvelle. Minulta puuttuivat viiriäinen ja nokikana kuukauden lajeista. Nokikanan olin kyllä nähnyt muutamankin kerran, mutta ei kertaakaan sattunut kohdalle havaintolistan ollessa aktiivisesti käytössä. No joka tapauksessa nokikanan toivossa (!) seisoin aamuvarhaisella Kanteleenjärven itärannalla. Kiikareilla järvi näytti aika tyhjältä, mutta pari vesilintua oli sentään tarkistettava kaukoputkella. Kun suuntasin kaukoputken kohteeseen, kuva-alalle lensi pikkutiira! Uusi laji Pukkilan kunnalle, enkä muualtakaan retkeilyalueeltani ole montaa nähnyt; olisiko seitsemäs havaintoni. Edellisestä on kulunut aikaa jo kolmetoista vuotta.

Tessjöträsket on kosteikko rauhallisessa ympäristössä. Joskus puoli vuosisataa sitten alueella oli isohko peltoaukea, jonka kevättulva pumpattiin tyhjäksi laskuojan padolla. Viljely päättyi joskus 1980-luvulla. Tessjoen tulvasuojeluruoppausten yhteydessä - tai ainakin niihin aikoihin, pääkosteikon ympäri kaivettiin ojat ja laskuoja ruopattiin. Se kuivatti aluetta niin, että pakettipelloille luhdan ympärille istutettu metsä kasvoi vauhdilla ja itse kosteikko pusikoitui vahvasti reunoilta. Kuten tapaa käydä, ruopattu uoma supistui vähitellen ja juuri nyt tulvavesi lainehtii yhä itäreunan viljelysten reunamilla, muodostaen oivan lintupaikan. Ruoppauksen tarpeen ymmärrän, mutta paljon merkittävämpi uhka paikan arvolle on suunnitelma laajasta aurinkovoimakentästä, jota suunnitellaan tälle “joutomaalle”.

Tessjöträsket on suhteellisen vähän havainnoitu, ei vähiten siksi, ettei kosteikolle oikein mistään kunnolla näe. Olen kuitenkin uskonut paikkaan petolintukohteena ja olen paikalla vieraillut vuosittain. Juuri nyt kannattaa käydä muutenkin, sillä tulvapelto kerää kahlaajia. Niitä olin laskemassa viime torstaina, kun kiikarikierros taivaanrannassa tuotti ison siivekkään, kiljukotkan. Havainto oli ensimmäinen määritetty kiljukotka paikalta. Pikkukiljukotkia paikalta on hyväksytty seitsemän havaintoa, kolme on jäänyt kiljukotkalajiksi - aika hyvin vähillä havaintotunneilla. Ahvenkoskenlahden laaja vesialue ohjaa varmasti rannikkoa seuraavaa petolintuvirtaa sopivasti kohteen yli. Toivottavasti aurinkovoimalahanke kaatuu ja päinvastoin voitaisi aloittaa selvitykset hoidetusta lintukosteikosta. Suorastaan utopiaa olisi hallittu tulvinta avoimille rannoille.

A common redshank in the early morning sun

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.