Edellisessä viikkarissa valitin viime sunnuntain (24.3.) tunnelmia Espanjan Tarifassa, yhdessä maailman “flyaway hotspotissa”. No, heti maanantaina tapahtui. Seuraavan tekstin pohja on kopio ebirdiin tekemästäni matkaraportista päivältä 25.3. En ole varma, toimiiko oheinen linkki eBirdiin tekemääni (tarkalleen ottaen tässä vaiheessa vielä keskeneräiseen) liian perusteellisseen matkaraporttiin kaikille, vai pitääkö raportin katseluun olla kirjautunut ebird-käyttäjä.

Maanantai 25.3. oli se odotettu suuri päivä. Tuuli oli kääntynyt etelään ja tyyntynyt paljon. Emme pitäneet kiirettä itäiselle staijipaikalle Punta Cameroon lähdön kanssa - valitettavasti, sillä staiji sataman reunalta merelle tuotti klo yhdeksään mennessä vain 56 haarahaukka, meren pinnalta sentään 45 keltanokkaliitäjää. Mutta kun ajelimme kukkuloilla kohti länttä, ilma näytti olevan "täynnä" petolintuja.

Eipä ollut muitakaan paikalla, kun aloitimme muuton havainnoinnin Punta Carnerossa klo 9:20. Samaan aikaan saapui yksi engelsmanni. Siinä vaiheessa kun olin laskenut 300 pikkukotkaa, paikalle saapui hollantilainen maailman petomuuttokeitaita kolunnut kokenut staijari, joka oli klikkaillut ylemmältä rinteeltä aamun aikana jo tuplasti minun laskemani määrän. Sama suhde jatkui. Kun minä lopetin klo 15, olin laskenut noin 1300 pikkukotkaa, hän oli klikannut (laskin, joka pidetään kädessä ja klikataan jokaisen havaitun kohdalla) jo 2700. Sama tuplamäärä oli käärmekotkien laskuissa. Uskon hänen lukuihinsa, sillä hollantilainen laski koko ajan muuttoa kaukoputkella idässä nousevan rinteen päältä, jonne päämuuttovirta osui. Minä en jaksanut alkaa määrittämään kaukaisia pisteitä, enkä myöskään merkinnyt määrittämättä jääneitä petolintulajiksi.

Päivän mittaan paikalla oli jo pitkälle toistakymmentä lintuharrastajaa. Iltapäivällä ehti jo katsoa muitakin kuin petoja. Ilahduttavia olivat kolme parvea mehiläissyöjiä, parvi alppikiitäjiä ja muutama pikkuparvi mustahaikaroita. Kun muut katsoivat merelle, minä jäin ihmettelemään isohkoa lintuparvea kukkuloiden päällä matkalla itään. En oikein saanut otetta siitä mitä näin, enkä saanut avattua suutani muiden huomion herättämiseksi - eipä parvi kauaa näkyvissä edes ollut. Olen aika varma, että linnut olivat pronssi-ibiksiä, mutta kun en silloin saanut sanotuksi, olkoon se määritys tekemättä.

Ai niin, se kuvaaminen. Surkeaa! Harmaa taivas, muutto korkealla. Ei mitään verrattuna kuusi vuotta aiemmin näkemäni pikkukotkien päämuuton kuvausolosuhteisiin.

Viikarissa lentää pikkutuulihaukka. Niitä näki lähes joka kerta, kun pisti päänsä ulos parvekkeelta. Koska kohde oli liian “helppo”, kuvaaminen meinasi tyystin jäädä. Tosin aika harvassa olivat myös kuvauskelpoiset kelit.

After a quite a long period of poor days on migration over Strait of Gibraltar, on Monday 25.3. happens to be a Big Day. I counted with not-so-proper observation around 1300 booted eagles. An experienced and more sharp Dutch birder counted 2700 at almost the same period (we went off for a couple of hours when migration was not as hectic anymore). Unluckily the migration was quite high up and the sky was gray - so the situation was bad to get good pictures.

Our apartment was at Tarifa next to Harbour and the castle, where Lesser Kestrels were flying around.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.