Viikon Kuva 26/2221

 





Anna kuvalle pisteet:

10 Erinomainen/Excellent
9 Kiitettävä/Very good
8 Hyvä/Good
7 Tyydyttävä/Quite good
6 Välttävä/Passable
5 Huono/Bad
4 Ala-arvoinen/Poor

Curlew Sandpiper Finland July 2021

Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II USM +1.4x III, 1/2500 sec, f 11, ISO 1600

Thanks to Gustaf Nordenswan!

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Katsoin ennen merelle lähtöä kuviani mereltä hakien inspiraatiota, jotain vanhaa, jotain uutta periaatteella, sillä toisaalta jo nähtyä on turha hakea uudelleen, mutta toisaalta jo hyväksi havaittua kannattaa havitella lisää. Koska useimmat itseäni miellyttävät kuvat olen ottanut aamutuimaan tai illalla, niin nyt odotukseni eivät olleet korkealla, kunhan lähdin veneilemään. Vaimoni ei erityisemmin pidä keltaisessa aamunsarastuksen valossa otetuista kuvista, joten nyt niitä en ollut hakemassakaan. Pakkasin reppuun koko arsenaalin, eli kaikki viisi objektiivia ja kaksi runkoa. Reppu painoi 15 kiloa, nyt en tarvinnut jalustaa, sillä lähes kaikki kuvat ottaisin veneestä. Kaikille kolmelle pisimmällä putkelle löytyi käyttöä.

Kotiintuomisiksi kertyi lähes tuhat kuvaa, joten ihan hyvä meriretki oli näin auringonpolttamana keskikesän päivänä. Mitään toivoa ei ole tänä elämämme kuumimpana kesänä, samaa porotusta on luvassa syksyyn saakka. On hyvin erikoista, että kesällä ehtii käydä läpi vanhoja otoksia, sillä hommahan jää yleensä vähän hämäremmille vuodenajoille.

Matkalla merelle olin jo Sipoon puolella, kun veneen editse lensi isohko tiira, jonka pitkä nokka oli kapea. Pysäytin veneen ja sammutin moottorin, mutta lintu ei äännellyt. Pian riuttatiira oli jo kaukaisuudessa, teki yhden kaarroksen ja jatkoi koilliseen –en lähtenyt perään.

Merellä oli tyyntä ja mukavan vilpoisaa veneen ollessa liikkeessä. Kummallista oli muiden veneilijöiden vähyys –ilmeisesti hyviä veneilysäitä oli jo ollut kylliksi. Nyt ei vaatteita tarvittu kylmyyden takia vaan suojaamaan paahteelta. Vaikkei mittarilukema alkanutkaan kolmosella, ilman paitaa oli mukavampaa.

Gustaf näytti pilkkasiiven pesän, kuten jokaisena kesänä. Siinä se hautoi puolitoista metriä polusta, kolmisen metriä talon nurkasta; taatusti turvaa merikotkilta. Polulta otin kuvan, eikä emo lähtenyt mihinkään, vähän silmää näkyi heinikosta. Gusse kertoi, että merilokki on uusin romahduslaji, että viisi vuotta sitten hän ei olisi uskonut merilokin siirtyvän tarkkailtavien kategoriaan. Mutta toisaalta, jos haahkat palasivat sisäsaaristoon merikotkakannan elvyttyä, niin kai merilokkienkin pitää mennä perässä, jotainhan poikasille pitää olla tarjolla?

Vanha vaihtopukuinen kuovisirri levähtämässä Suomenlahdella Calidris ferruginea Porvoo 13.7.2021

Kaikki on nyt aikaisessa tai ainakin ajallaan. Arktisten alueiden pienet kahlaajat, sirrit ovat palaamassa talvehtimisalueille, ja osa levähtää Suomenlahden saarilla. Kuvassa on kuovisirri, joka on suosirriä vähälukuisempi, ja jännemmän värinen. Monessa kahlaajassa tosin on punaista väriä, joten ei se sinänsä mitenkään erikoinen lintu ole, mutta tyylikäs käyränokkainen ilmestys kuitenkin.

Kiitokset Gustaf Nordenswanille!

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855






PisteetNimimerkkiPalaute/kysymys
10 AB

Pistekeskiarvo 9.17, annettuja pisteytyksiä 18




Home Page