Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II USM +2x III, 1/1250 sec, f 11, ISO 1600

Thanks to Sirpa Saarinen!

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Kuikan silmikkamuutto -totta vai tarua? Gavia arctica

Kuikka on kaikin puolin kiehtova lintu, kaunis ja kuuluvaääninen. Erityisen hyvin jäi mieleeni koulukirjojen maininta kuikan rengasmuutosta. Olen kysynyt rengasmuutosta kahdelta lintujentutkijalta, ja he molemmat ovat pitäneet silmukkamuuttoteoriaa edelleen uskottavana.

Noin 100 000 kuikkka talvehtii Luoteis-Euroopassa, Vattimeren edustalla, Tanskassa tai Itämerellä. Suomalaisten kuikkien oletettiin kuuluvan (12000- 13000 paria) oletettiin kuuluvan enimmäkseen Itämerellä talvehtiviin.

Vähintäänkin saman verran eli 100 000 kuikkaa lasketaan vuosittain muuttavan Viron Ja Suomen välistä reittiä Venäjälle. Näiden oletetaan talvehtivan Mustallamerellä, ja juuri näiden tekevän silmukkamuuton.

Muuttolinnut, Olavi Hilden, Juha Tiainen, Risto Valjakka kirja vuodelta 1979 kertoo silmukkamuutosta seuraavasti:

Monet reittimuuttajat käyttävät sekä keväällä että syksyllä samaa muuttoväylää. Silmukkamuutossa sen sijaan syysreitit eroavat kevätreiteistä…. Kuikka on tunnetuimpia silmukkamuuttajia…. Kookas ja painava kuikka ei juuri pysty liikkumaan kiinteällä alustalla, mutta sitäkin paremmin vedessä ja ilmassa. ”Lentokentäkseen” se vaatii avovettä ja voi siksi muuttaa vain sinne, missä sitä on tarjolla…. jäät lähtevät Itämereltä aikaisemmin kuin itäisiltä sisävesiltä…. Kuikat voivat siksi matkata pesimäalueilleen läntistä reittiä paljon aikaisemmin kuin itäistä, mantereen yli kulkevaa syysmuuttoreittiä käyttäen.

Ymmärrän tämän niin, että graafisena kuviona kevätmuutto olisi kuin jousen kaari myötäpäivään ja syysmuutto jousen jänne, joka kulkisi halki Venäjän.

Suomen muuttolinnut, Martti Hario, Aleksi Lehikoinen, Esa Lehikoinen, Mikko Pyhälä, Kirsi Pynnönen Oudman, Kari Toiviainen WSOY 2006 vakuuttaa näin:

Kuikan silmukkamuuton hahmottaminen on eurooppalaisen muuttotutkimuksen klassikoita. Se perustuu lohenkalastuksen sivusaaliina saatuihin noin tuhanteen elävään kuikkaan, jotka rengastettiin 1930-luvun keväinä Rossittenin lintuasemalla Kuurinkynnäksellä silloisessa Saksassa, nykyisellä Kalingradin alueella.

Koska teksti on aika pitkä, teen oman tiivistelmän: Rengaslöytöjä kertyi Mustalta mereltä ja siitä Itämerelle, jonka pääteltiin olevan kevätmuuttoa päivämäärien perusteella, ja toisaalta laajalta pesimäalueelta Siperiasta, mutta ei lainkaan Siperian ja Mustanmeren väliltä, vaikka tämän otaksuttiin olevan syksyisen päämuuttoreitin, koska syksyisin Itämeren muutto oli niin vähäistä. Eli kyse oli silaksta arvailusta.

Neuvostoliiton romahdettua suomalaiset lintumiehet alkoivat retkeillä Venäjällä, ja sitten paljastui vilkas muutto Vienanmereltä vähän itäisempää reittiä kuin keväällä. Eli pitkää lentoa suoraan Siperiasta Mustalle merelle ei kenties tapahdukaan, vaan silmukka onkin pienempi, nykykäsityksen mukaan reittien välinen etäisyys on korkeintaan jokunen sata kilometriä tai ei sitäkään.

Vuonna 2015 Savossa valjastettiin kaksi kuikkaa satelliittilähettimillä. Ne lensivät suoraan Mustallemerelle ja takaisin ilman minkäänlaista silmukkaa.

Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä vielä saadaan selville kuikkien muuttoreiteistä.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855