Canon EOS-1D X Mark II + EF400mm f/4 DO IS II USM +1.4x III, 1/2000 sec, f 5,6, ISO 1600

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Lintumaailmassa elämme kaikkien aikojen sinipyrstösyksyä. Nuo taigan kaunokaiset ovat valloittaneet Suomea ihan urakalla viime vuosina, kun se vielä kolmekymmentävuotta sitten oli harvinainen pesijä maassamme. Saimme Ultsin kanssa bongattua lajin 2.7.1987 yöllä Pelkosenniemen Pyhätunturin Uhriharjulta. Olimme koko iltayön väärässä paikassa Pyhäkurun alkupäässä Pyhänkasteenlammella, jossa varoitteli sepelrastas, mutta sinipyrstöä ei kuulunut. Lopulta kuulimme Kari Lindblomilta, että lintu oli laulanut koko yön harjulla, ja sitten puuskutettiin hyvin jyrkkää polkua ylös, kunnes unelmalaji lopulta hoitui. Eipä paljoa puuttunut, jotta se olisi ehtinyt lopettaa laulamisen aamuyön jo sarastaessa.

Johtava sinipyrstötutkija Ari Rajasärkkä suosittelee soittamaan atrappia eli lajin kutsuääntä, jotta lintuja löydettäisiin näin syksyllä. Sinipyrstö reagoi kuulemma helposti ääneen, mutta pesimäaikaanhan atrapin soittaminen on kiellettyä. Eipä ole tullut atrappia soitettua, mutta halu mennä tutkimaan Helsingin edustan saaria on ollut mielessä koko syksyn. Sinipyrstön Ultsi näki Helsingin Santahaminassa poikien kanssa 18.9., ja sellainen oli myös 20.9. Landboossa Helsingissä. Helsingin Viikissä sinipyrstö nähtiin 6.11.2016. Tämän jälkeen havaintoja sinipyrstöistä on tullut vielä lisää.

Kovien tuulien vuoksi merelle ei ole liiemmin ollut asiaa, mutta maanantaina 5.10.2020 oli iltapäivällä lähes tyyni hetki, ja mehän lähdimme Ultsin kanssa merelle välittömästi. No merihän ei ihan heti asetu, jos kovaa tuulta on ollut päiväkausia, ja vähän turhan vellova merikeli vielä olikin. Sen verran aallokko ehti rauhoittua, että pystyin veneestä kuvaaman haahkoja, haapanoita, kalalokkeja ja suosirrejä, kunnes tuuli oli jälleen yltynyt. Vielä lauantaina auringonlasku oli aivan punainen johtuen 21.9. Suomen ylle saapuneesta hiukkaspilvestä, jonka aiheuttivat Yhdysvaltain maastopalot, mutta tiedossa oli, että nyt auringonlasku ei olisi enää punainen, eikä ollutkaan.

Rarikatsaus 2020:

Tundrakurppelo Luvia, Liminka, Lumijoki ja Tuusula, Tundravikla Korppoo ja Laitila, Tiiralokki Raahe ja Lumijoki, Nunnatasku Raahe, siperianuunilintu Kokkola, Åland, Korppoo ja kääpiökerttu Eurajoki (Luvia).

Megarareja saadaan tänä syksynä siis vielä odottaa. Vuoden ainoat sellaiset ovat olleet maamme toinen harmaapääsirkku Korppoon Jurmossa 10.5.2020, toinen siperiansirri 5.6.2020 Siilinjärvellä ja kolmas nokitasku 4.7. Eurajoella. Näistä harmaapääsirkku eli spodo oli ensimmäinen koronalaji, sillä Bongariliitto kielsi saaribongauksen koronan vuoksi.

Pitää vielä mainita yksi Suomen kovimmmista muutoista. Olen nähnyt videon tästä kenties kaikkien aikojen räkättirastasmuutosta. Se on vaikuttava, lintuja tulee aivan ehtymättömänä virtana matkalla rannikkoa etelään. Tässä tiedot Tiirasta:

25.9.2020 Räkättirastas Kalajoki Vasankari 430 000 muuttavaa etelään, Muutto voimistui klo 8 jälkeen, josta eteenpäin erittäin voimakasta muuttoa laajalla rintamalla klo 12 asti. Parhaimmillaan 15000 lintua minuutissa. Sen jälkeen rauhallisempaa menoa. Havainnoijat: Tapani Vuonokari, Osmo Heikkala, Sami Kalliokoski, Juhana Lehtonen, Kristian Lehtonen, Pekka Lähteenmäki, Jaakko Paakki, Jarno Rasmus ja Juhani Karvonen.

Kalalokit Helsinki 5.10.2020

Yhdeltä merivisiitiltä ei tullut mitään kummempaa, mutta laitanpahan kuitenkin yhden maisemallisen kuvan, josta kenties välittyy syksyn tunnelma.

Lähde: Tarsiger.com ja BirdLife Suomen Tiira

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855