Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II USM +1.4x III, 1/320 sec, f 11, ISO 1600

Sometimes it gets bloody.

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Kuvan lintu ei liity tarinaan mitenkään.

Lehtopöllöllä saaliina harakka Strix aluco Helsinki kesäkuu 2020

Aamulla parvekkeella tarkensin kaukoputken niin, että ensimmäinen lintu, jonka näin, oli merikotka, siis kolme tummaa ja isoa poikasta pesässä Klobbenilla Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Onhan siellä pienessä metsäsaaressa myös kymmeniä harmaahaikaranpesiä poikasineen samoin kuin merimetsojen pesiä. Vuonna 2002 ei ollut mitään näistä. Bongasin harmaahaikaran syntymäpäiväpinnaksi 18 vuotta sitten Kirkkonummen Porkkalasta. Lähteelän lintutorniin näkyi yksi harmaahaikaran pesä, kun tiesi tihrustaa kaukaisuuteen merelle. Pesä oli kuusen latvapuolella lähellä Rönnskärin majakkaa. Olimme edellisenä päivänä palanneet Ultsin kanssa tehdyltä Ahvenanmaan retkeltä. Kahdeksan päivän aikana Lågskärin lintuasemasaarella kuvasin 50 filmirullaa!

12.6.2002 näin Helsingin Vanhankaupunginlahdella räyskän ja sitruunavästäräkin. Hain edellä mainitun harmaahaikaran Porkkalasta ja sitten bongasin amerikanhaapanan Lohjan Kutsilasta, viiriäisen Vantaan Seutulasta. Viisi minuuttia ennen puolta yötä sarvipöllö hoitui Helsingin Kallvikista, jossa poikasten kerjuääni kuului heti, kun avasin auton oven.

Aikanaan keräsin monenlaisia pinnoja eli havaintoja linnuista, kuten elämänpinnoja Suomesta, pihapinnoja tai kuvapinnoja. Kisasin syntymäpäiväpinnoissa Jörgen Palmgrenin kanssa. Hänen syntymäpäivänsä on 9.6., eli kenties vähän parempi kuin omani 12.6.? Hän voi helpommin nähdä myöhäisiä arktikalajeja kuten leveäpyrstökihun. Ero nyt ei ole suuren suuri. Jösse on listaaja, joka pian meni menojaan, kun minä himmailin ja lopetin bongailun lähes kokonaan. Jos joskus olin Suomen bongareissa kärkipuolella, niin nyt näyttää siltä, etten ikinä katkaise. Katkaisu tarkoitti aikoinaan kolmensadan lajin katkaisua, nykyään neljääsataa.

Ultsi yllätti ja laittoi syntymäpäiväpinnani Bongariliiton Pinnariin. Eipä siellä ole kuin kuuden bongarin pinnat ja minä kakkosena. Lähtisimme retkelle Turun suuntaan, jossa oli odotettavissa tiibetinhanhi ja pääskykahlaaja. Olin sitä mieltä, että päivä veneilemässä riittäisi, mutta perjantai oli hyvin tuulinen. Turun puolen lintuja ei enää ollut, mutta lähdimme aamulla kuitenkin bongaamaan pinnoja minulle.

Salaisessa paikassa Helsingissä eräässä metsässä oli paikalla jo muutama listaaja. Saman tien selvisi metrin tarkka paikka, mistä tulipäähippiäinen oli mahdollista havaita. Takki jäi autoon, mutta en tarvinnut myrkkyä, sillä hyttysiä oli lämpimästä aamusta huolimatta vähänlaisesti. Kysyttiin, mitä pinnoja haimme, ja kerroin, että syntymäpäivä, ja että tarkoitus oli viettää kiva päivä. Listaaja totesi, että listaamisesta on kivuus kaukana. Tässä tapauksessa listaamisella kyse on päivänpinnojen keräämisestä, eli henkilö yrittää bongata vuoden jokaiselle päivämäärälle, kuten 12.6., vuosien mittaan mahdollisimman monta lintulajia.

En kuullut hippiäisiä, muut kuulivat, mutta huomasin tulipään yläpuolellamme. Aikaa ei ehtinyt kulua puolta tuntiakaan. Jatkoimme Vantaalle katsomaan lehdistä ja somesta tuttua mandariinisorsaa, joka oli nyt puolikalju. Sitä olisi pitänyt käydä kuvaamassa ennen sulkasatoaikaa keväällä. Tosin se oli tuolloin Suomen kuvatuin lintu, ja siksi en käynyt paikalla. Eipä sitä tarvinnut etsiä, sillä Jukka oli paikalla ennen meitä ja opasti Kylmäojan penkan sorsapaikalle.

Kehäkolmen varrella Vantaanportissa paloi lautavarasto, jota pelastuslaitos sammutti Jumbon vieressä. Pian olimmekin jo Ämmässuolla Espoossa maamme suurimman kaatopaikan ulkopuolella, joka on nykyisin sorttiasema/ ekoteollisuuskeskus. Kai siellä jotain ruokaa on tarjolla lokeille, koska niitä siellä vielä jonkun verran pyörii, mutta se kamala haju on jo historiaa, koska kompostit. Ultsi ei ehtinyt pystyttää kaukoputkea, kun jo ilmoitin haarahaukan näkyvän. Näin helppoa on bongaus. Myöhemmin päivällä Lintutiedotukseen tuli Petteri Hytösen viesti, että hän on nähnyt kipillä yhtäaikaa neljä haarahaukkaa, ja varmistaa vielä myöhemmin kuvista, oliko lintuja mahdollisesti vielä enemmän.

Emme lähteneet Karkkilaan vaan Kirkkonummelle. Teboililla pinnakahvit -onko missään pienempiä kahvikuppeja? Ultsin auton navigaattori ei olisi päästänyt siitä Saltille, eli Saltfjärdenin lintutornille, mutta minä muistin reitin. Saltilla kävelimme parkkipaikalta lintutornille, jossa muita ei ollutkaan -isoon torniin olisi mahtunut. Näkyi hiirihaukkoja, nuolihaukkoja, kurkia, joutsenia, ja pikkulintuja kuten keltavästäräkkejä. Kahlaajat olivat vähän turhan kaukana, mutta sai ne sieltä kuitenkin määritettyä, mm. kaksi mustaa mustavikloa, metsäviklo, punajalkavikloja, ruskea ja valkoinen suokukko soitimella.

Sitten parkkipaikalle alkoi saapua autoja, tuttujakin. Itätuuli oli turhankin kova, mutta shortseissa pärjäsin. Kompe ilmoitti petolinnun idän suunnasta kaukaa. Sillä oli vaalea yläperä ja aguilalaikun tapaiset, mutta ei se ollut buteo vaan mehiläishaukka. Nuolihaukkoja oli kaksi, sääksi lensi kerran hollilta. Jokunen päivä aiemmin paikalla oli mustaotsalepinkäinen ja lampiviklojakin, mutta eipä enää.

Porkkalan lintutornia Lähteelässä kutsuttiin Sundsin tornin lisäksi myös terapiaboxiksi. Mikäs sen mukavampaa kuin turista samanmielisten harrastajien kanssa, jos sattuu olemaan niin tuulista, ettei pikkulintumuuttoa tarvitse kuunnella.

Pakko laittaa tähän yksi tarina: olimme hoitaneet Pekka Komin johdolla Marokosta maailman viimeisen kaitanokkakuovin, lajin, jota ei tämän bongaamamme ja kuvaamamme yksilön jälkeen ole sittemmin enää koskaan 35 vuoteen nähty missään (kuollut sukupuuttoon maailmasta), jatkoimme kahden viikon retkeä rannikolta Saharan puolelle, ja siellä tuli hemmo tarjoamaan meille opastusta nähdä arabiantrappi. Komi siihen, että näimme sen jo eilen, ja hemmo, että ette voineet nähdä, koska niitä on enää Algerian puolella. Tieto on valtaa!

Iltapäivällä, kun olimme jo syöneet ja simahtaneet kotona, Porvoossa oli nähty paikallinen kattohaikara. Se, pikkuhuitti ja moni muu laji jätettiin suosiolla tuleville vuosille.

Niin, jos nyt jotain sattuu kiinnostamaan, niin Syntymäpäiväpinnat Jörgen Palmgren 268, Tomi Muukkonen 225.

Kiitokset seurasta Helena Alestalo, Jukka Pirttinen, Mikko Alestalo, Pekka Komi (442), Stefan Knopman ja Ulla-Maija Vainikka (430)!

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855