Canon EOS-1D X Mark II + EF400mm f/4 DO IS II USM +1.4x III, 1/4000 sec, f 6,3, ISO 1600

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Lintukevät on aina yhtä jännittävä, se alkaa hitaasti, liian hitaasti, sitten vauhti kiihtyy, uusia lajeja saapuu enemmän ja enemmän, ja sitten yhtäkkiä arktinen muutto lopahtaa, ja hetken aikaa on tyhjä olo. Lintukevään tietää olevan ohi, kun puiden lehdet alkavat olla niin suuria, että linnut häviävät lehvästöön, hyttyset alkavat ininänsä, ja pisteenä iin päälle lapinuunilinnun ilmoitetaan saapuneen maahamme Kaukoidästä.

Koska nyt ei ole vielä kalenterin mukaan kesä, eli elämme vielä toukokuuta, eikä se lapinuunilintukaan ole vielä saapunut, niin jätän kevätmuisteloni ja tiivistelmän harvinaisuuksista seuraavaan viikonkuvaani, joka arvatenkin on mereltä.

On minulla toinenkin syy laittaa merikuvan sijaan kuva tältä päivältä, sillä haluan kiittää erästä ihanaa ihmistä.

Vaimoni lähdettyä bongaamaan valkoperäsirriä, minä kuljeksin lähimaisemissa Viikissä, kuinkas muuten, kun merellä oli tuulista. Sain hyvät kuvat punavarpusesta, niin hyvät, että aamu oli periaatteessa oikein hyvä. Purolahdellakin tuuli, ja vetäydyin pikkuhiljaa kotia kohti.

Vaikka meillä ei enää ole palstaa, käyn siellä silloin tällöin kuvaamassa lintuja, siis Fastholman palstaviljelijät-nimisillä palstoilla siinä vanhan Herttoniemen ja Viikin Mölylänmetsän välissä. Siellä lauloi iloisesti pensaskerttu, josta sain ihan hyviä kuvia, mutta sitten piti kuvata vielä punavarpustakin, kun se näytti niin hyvältä kukkivassa kirsikkapuussa.

Punavarpunen on pieni lintu, niin pieni, että aloin kaivaa repustani tuplajatketta, eli objektiivin millimetrin kaksinkertaistavaa telejatketta, mutta sitäpä ei löytynytkään. Olin vähän kummissani. Lopettaessani kuvaukset, Lintutiedotus kertoi ystävämme Markku Mikkola-Roosin löytäneen keltahempon pihaltaan. Mietin, olisiko kyseessä ollut sama lintu, jonka äänen Ultsi kuuli parvekkeeltamme pari viikkoa aiemmin.

Saapuessani kotikadulle, siellä olivat jo ensimmäiset bongarit paikalla. Keltahemppo kuultiin iltapäivän aikana vain muutamaan otteeseen kerrostalojen välissä. Naapurit kyselivät, mitä nämä kymmenet bongarit etsivät. Eipä ole Portimopolulla ennen ollut tällaista, vaikka kyse nyt ei ollutkaan mistään suurharvinaisuudesta, vaan yhdestä harvinaisimmasta pesimälinnustamme.

Punavarpunen Carpodacus erythrinus Helsinki Fastholman palstat 30.5.2020

Telejatketta ei löytynyt kotoa. Olin kuvannut merikotkan pesää parvekkeeltamme tuplajatkeella torstaina. Perjantaina puhdistin kuvausvälineistöä ja muuta optiikkaa, ja muistin hyvin, ettei tuplajatke tarvinnut puhdistusta. Lopulta Ultsi tuli, ja syönnin jälkeen lähdimme etsimään jatketta. Voin kertoa, että sen hinnalla saa aika hyvän kameran.

Tässä iässä, kun koulut ja armeijat ovat kaukaisia muistoja, painajaiseni, jos sellaista satun näkemään, liittyvät matkustamiseen, olenko pakannut ajoissa, tai siihen, että minulta on jotain hukassa. Yleensä häviää hanskoja ja lippiksiä. Kuvaajana muistan aina paikat, joihin olen pysähtynyt ja laskenut reppuni, niin nytkin. Menimme suoraan palstoille, ja siellähän tiedettiin, että telejatkepussukka oli löytynyt ja otettu talteen.

Näimme päivän aikana harvinaisen monta Herttoniemen lintuharrastajaa, ja matkalla hakemaan löytötavaraa vielä yhden pariskunnan. Löytöpalkkio ei tullut löytäjälle kysymykseenkään. Omakotitaloalueella grillattiin, ai että mitkä tuoksut! Eräällä pihalla mies kuvasi punarinnan pesää, joka oli seinään vartavasten kiinnitetyssä kehikossa. Vaimo selosti meille tilannetta. Hän haluaisi joskus nähdä kuningaskalastajan. Valkolakkejakin näkyi, kaikki tuntuivat olevan mielissään kesän tulosta, ja niin olin minäkin, päivä päättyi hyvin.

Fastholman palstaviljelijät voivat katsoa kuviani myös kotisivuiltani:

www.lintukuvaaja.kuvat.fi

Suuret kiitokset Sarioloille!

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855