Canon EOS-1D X Mark II + EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, 1/6400 sec, f 2,8, ISO 2000

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Tässä joitain viimeisiä Suomeen saapuneita lintulajeja: ruokerttunen 1.5., pensaskerttu 1.5., rastaskerttunen 3.5., lehtokerttu 3.5. ja punavarpunen, johon en laita päivämäärää, sillä ensimmäiset Tiiran havainnot ovat pelkkiä ääniä. Kottarainen matkii aidosti punavarpusta, ja kuten erikoistutkija Andreas Lindén toteaa viimeisessä Suomen luonto lehdessä, ”Suomessa pesivistä linnuista yli kaksikymmentä lajia matkii kuulemiaan ääniä”. Kivitasku, pensastasku, sinirinta, pikkulepinkäinen, mustarastas ja närhi ovat pahoja harhauttajia. Havaintovihkoon voi kirjautua kuovi tai hiirihaukka, vaikka niitä ei ole ollut lähimaillakaan.

Pilkkasiivet Melanitta fusca Helsinki 8.5.2020

Eilinen päivä mereltä tultua oli sellaista pientä sinnittelyä simahtamista vastaan iltayhdeksään, jolloin menimme yöpuulle.

Lämpöaallot eivät ole ulottuneet Suomeen asti, mutta eteläisten lintujen vierailuja on kirjattu tavanomaiseen tapaan kuten kiljukotkia, pikkukiljukotkia, avosetteja ja riuttatiiroja. Isohaarahaukka on ollut tähän saakka vähän kovemman luokan harvinaisuus, mutta tänä keväänä ja jo talvellakin maassamme on palloillut useita yksilöitä, ja onpa isohoo nähty Helsingissäkin pariin otteeseen.

Sellaiset lajit kuten haarahaukka, pikkuhuitti, lampiviklo, sitruunavästäräkki ja ruokosirkkalintu ovat vähälukuisia pesimälajeja samoin kuin arosuohaukka. Arosuo on kuitenkin vakiinnuttanut asemansa linnustossamme niin, että harrastajat keskustelevat usein, kumpiako ovat nähneet enemmän, sinisuohaukkoja vaiko arosuohaukkoja. Vähentynyt sinisuo vie vielä voiton. Sinipyrstö ei ole enää niitä aivan vähälukuisimpia pesimälajejamme. Vaikka tarsiger on vanhan taigametsän asukas, niitä harhautuu muuttoaikoina myös Etelä-Suomeen.

Perusharvinaisuuksia ovat olleet suula, mustakaulauikku, amerikanhaapana, amerikantukkasotka, mustajalkatylli, mustanmerenlokki ja ruostepääsky, eli aika vaisua rariteettien suhteen. Ainoa kovempi on ollut maamme kahdeksas pääskykahlaaja 2.5. Porissa.

Vappulintu 2020 Helsingin Viikissä oli Kaj Hällstenin löytämä arotasku. Kyseessä oli maamme 41. havainto tästä lajista. Helsingin Viikissä tämä laji nähtiin myös 15.4.1989, eli vähän reilut 31 vuotta sitten. Vaikka lintu on aika vaatimattoman näköinen, monet bongarit saivat siitä iloa niin tunnistusmielessä (laji ei ole ihan helppo erottaa kivitaskusta) ja jotkut myös elämän ensimmäisenä havaintona. Eihän se nyt vastaa ekaa kertaa, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Lintu havaittiin paikalla kolmena päivänä. Arotasku havaittiin myös Tohmajärvellä 6.5.2020.

Ensimmäinen UUSI häly bongareille tuli 8.5.2020, kun Lauri Mäenpään Hangossa löytämää rusorintakerttua epäiltiin rätinärusokertuksi. Olemme kerran käyneet Ultsin kanssa Lindströmien venekyydissä Dödörenin saaressa, joka on toiseksi suurin saari Hangon länsipuolen saariryhmässä vai reilun kolmen kilometrin päässä Hangon lintuasemasta. Näimme silloin lukuisia pensaskerttuja, mutta emme yhtään kirjokerttua.

Paikalle meni bongareita (max 10 henkeä/ vene), mutta Laten ottamassa kuvassa linnun rinnan väri oli tiilenpunainen, eli liian voimakas, esiviiksijuova oli leveä ja tylppäpäinen (Jyrki Normaja). Eipä siitä sitten tullut uutta lajia Suomelle, mutta 47s havainto rusorintakertusta, jonka kaikki toivovat löytävänsä. Ensimmäinen kokemukseni tästä viimeaikaisesta splitistä eli lajista, jolla ei vielä ole virallista nimeä, eli rätinärusokertusta, tuli helmikuun matkalla Länsi-Saharaan. Vaikka luulin kuvanneeni sellaisen, ei rätisijää pystytty varmistamaan kuvasta. Olisi pitänyt olla yksi oikealla tavalla rätisevä lintu, mutta kun puskassa oli myös useita tavallisia rusorintakerttuja, sekaannus jäi.

Lähteinä Tiira ja Tarsiger.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855