Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II USM, 1/2500 sec, f 10, ISO 1600

In Finland we about 10000 pairs of Velvet Scoter breeding and 50000 -100 000 individuals migrating to Russia.

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Pilkkasiipi Melanitta fusca Helsinki 24.5.2017

Neljäs veneilykesä on menossa, ja nyt vasta ensimmäinen ankkuri jäi pohjaan. Olihan minulla tietysti vara-ankkuri, joten ei ollut hätää. Virossa tuulenpuuska vei raskailla kivillä ankkuroidun piilokojuni mereen, ja rakkaan untuvatakinkin -meri antaa meri ottaa. Saimme kokea vähän arktikahurmiotakin, vaikka ”kaikki” menikin yhtenä päivänä (17.5.2017). Onhan näitä kylmiä keväitä ollut ennenkin. Kylmäpurkausten jälkeen linnut lähtevät kerralla muutolle, ja lintuja menee silloin taivaan täydeltä. Lukumäärissä tehtiin taas uusia ennätyksiä, onnittelut vaan ahkerille laskijoille! Minulle kävisi sekin, että lintuja menisi tasaisemmin useana päivänä.

Miksi allit lentävät länteen? Aivan kuin ne olisivat käyneet jossain kaukana ja todenneet, että on vielä talvi ja lunta, ja palaavat sitten pesimättä tänä vuonna ollenkaan. Alli-Kustaanakin tunnettu Gustaf Nordenswan toteaa kyseessä olevan vanhan ilmiön, jonka syystä ei ole tietoa, mutta kenties kerääntyvät muuttoa varten. Yleensä vain kiurut, hyypät, rastaat ja kyyhkyt ottavat vauhtia palaamalla takatalven myötä etelämmäs, mutta että allit? Tosi outoa, kun melkein kaikki hanhetkin ovat jo menneet. Olisivatko nämä jotain nuoria lintuja, joita ei oikein huvita lähteä arktisille pesimäalueille tällaisen jäätävän kevään myötä?

Sain palautetta yhdeltä maamme ahkerimmalta lintuhavainnoijalta Pekka Komilta. Viesti menee näin:

"Allit menevät esim. Södärillä ruokailemaan NW-W (luoteeseen -länteen), Mäkkärissä (Kirkkonummen Mäkiluoto) itäpuolella N-NE (pohjoiseen -koilliseen) ja länsipuolella NW-N (luoteeseen -pohjoiseen) keskisaaristoon ruokailemaan. Yöpymisalueet (matalikot) ovat ulkomerellä. Ruokailulento on heti aamusta alkaen ainakin maalis- huhtikuussa. Toukokuun aikana allit pikkuhiljaa painottuvat itään päin Tringan (Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys, ei siis harrastus yhdistys) alueella. Varsinainen muutto menee kuten ennenkin, tosin määrä näyttää jatkavan vähenemistään."

Arktikalta paluu on aina kuin tulisi jostain toisesta ulottuvuudesta. Maissa on lämmintä, lehti on puussa ja ihmiset kulkevat shortseissa. Tuntuu hölmöltä tulla satamaan talvivarusteissa. Naama on musta, mieli kirkas.

Tänään meni vielä yksi sepelhanhiparvi kuvausetäisyydeltä, mutta alkaa pahasti näyttää siltä, että tänä vuonna Muukkoselta ei nähdä perinteistä sepelhanhiviikkaria. Valkoposkihanhista tuli hyviä etenkin Virossa, mutta nehän eivät enää ketään kiinnosta. Alkaa jo tuntua siltä, että pynttääminen saa pian loppua, ja kesä saa tulla.

Kevät 2017 toi useita upeita päiviä, hienoja hetkiä luonnon parissa, mutta silti se tuntuu taas kerran menneen aivan liian nopeasti. Harvinaisuuksia ei ole tullut vastaan, koska harvinaiset linnut ovat harvinaisia. 22.5. Ultsi huomasi Helsingin Länsi-Tontussa mereltä saapuvan lepakon, joka näytti aika vaalealta. Se ei ollut ihan pieni, mutta ei kuitenkaan isolepakon kokoinen

Pilkkasiipi

Pääkaupunkiseudun lintuharrastajille saattaa kuulostaa oudolta, että pilkkasiipi on Suomessa runsaslukuisempi lintu kuin vaikkapa kyhmyjoutsen, nokikana tai selkälokki, mutta Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä retkeileville laji on tuttu näky. Pilkkasiipi pesi järvilläkin, mutta lähinnä Kuusamosta alkaen pohjoiseen. Maassamme pesii kymmenisentuhatta paria pilkkasiipiä, eli siis noin 20000 lintua. Suomen kautta muuttaa 50000 -100 000 pilkkasiipeä Siperian pesimäalueille, eli se on niin sanottu arktinen muuttolintu tai ainakin muuttoa nähdään arktisen muuton aikaan.

Lauantaina 13.5.2017 Teemu Sirkkala veti linturetkeä Haminan Ulko-Tammioon. Hän kuvasi linnun, jota hänen piti tutkia illalla läppärillä, mutta hän nukahti. Vasta kun hän seuraavana päivänä näki uudestaan pilkkasiipiä, hän muisti erikoisen näköisen linnun –se osoittautui Suomen kolmanneksi havainnoksi kyhmypilkkasiivestä (melanitta deglandi). Tämä Amerikan mantereen laji on havaittu Euroopassa nyt vasta 20 kertaa.

Lähteet www.tiira.fi ja Pertti Koskimies LINTUJEN SUOMI lajiopas readme 2015

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855