Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Helsinki Vanhankaupunginlahti 20. heinäkuuta 2015

Canon EOS-1D X + EF600mm f/4L IS II USM +2x III, 1/2656 sec, f 13, ISO 1600

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Kuvaustilanteissa olen mielestäni edelleen aika nopea, mutta kuvien työstämisessä hidas. Yritän vähän purkaa kuvasumaa, ja laitan heti perään toisen uikkukuvan. Tämä lintu on jo lentokykyinen. Maastossa on vielä nyt elokuun alussa paljon aivan pieniäkin vesilintuja. Todennäköisesti ensimmäinen pesintä on epäonnistunut ja linnut ovat tehneet uuden pesän keskellä kesää.

Uikkumäärityspähkinä, joka aiheutti päänvaivaa

17. heinäkuuta olin Viikin piilokojulla. Kuvattavaa oli vähän, mutta aika kului mukavasti parin henkilön kanssa rupatellessa. Vasemmalta näkyviin ilmestyi pieneltä ja tummalta näyttävä uikku. Se sukelsi, ja kun se tuli pintaan otin siitä kuvasarjan. Se oli aika kaukana ja ui koko ajan viistosti poispäin, niin ettei kurkku näkynyt. Molemmat herrat totesivat sen olevan silkki-uikun. Zoomasin kuvaa, mutten sanonut mitään. En tuntenut lintua.

Kotona tutkimme netistä eripukuisia nuoria uikkuja, jotka ovat lentokykyisinä aivan erinäköisiä kuin emojen vielä niitä ruokkiessa. Määritys jäi auki, enkä laittanut havaintoa Tiiraan. Vanhankaupuginlahdella ei ole todettu mustakurkku-uikkujen pesintää tänä vuonna.

Kaksi päivää myöhemmin Kimmo Heiskanen tiedotti, että piilokojulla on määrittämätön uikku. Hän otti kuvan puhelimen kameralla Jukka Tiippanan Nikonin takanäytöltä ja laittoi nettiin. Minäkin laitoin omat kuvani nettiin, ja illalla olikin vilkas keskustelu lajinmäärityksestä Bongariliiton Facebook-sivustolla. Eräs tunnettu lintumies määritti sen silkkiuikuksi, toinen härkälinnuksi. Härkälintu se ei voinut olla, koska nuorella härkälinnulla on keltaista nokassa.

Myöhään illalla Andreas Uppstu kertoi, miksi lintu oli mustakurkku-uikku:

Linnulla on punainen silmä sekä kapea punainen ohjasjuova. Nokan värin kanssa ne sulkenevat pois härkälinnun (jolla on valkea iiris). Härkälinnulla olisi jo tuon ikäisenä myös pidempi nokka… Silkkiuikulla ei kai missään puvussa ole silmän alareunan tasalle ulottuvaa mustaa lakkia, ja nokan ja kaulan pitäisi olla selvästi pidempiä. Suunnilleen näihin aikoihin on nuoria mukuruja aiempina vuosina ilmestynyt myös Espoon Laajalahdelle (jossa laji ei myöskään pesi), eli nuoret lähtevät nopeasti pesimäpaikoilta. Tuon ikäisillä mukuruilla on usein punertavaa väriä kaulassa.

Kun sitten kolme päivää myöhemmin kuvasin lintua uudestaan isommilla milleillä ja paremmassa valossa, se kylpi, löyhytteli ja kuivatteli niin kauan, että se ehti kuivua ruokailusukeltelujen jälkeen. Kuivunut lintu oli edestä helppo tuntea, kuten Matti Soinikin totesi, että tuntui tosi oudolta kaikki tämä aiempi epäselvyys lajista.

Voit katsella kaikkia vanhoja viikonkuvia vuoteen 2003 selaamalla nuolella viikonkuvaikkunan alalaidasta taaksepäin.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855