Niinhän siinä kävi, että jouduin laittamaan tämän naamakirjassa jo esiintyneen helmarikuvan viikkariksi. Kuluneella viikolla ei syntynyt oikein yhtään järkevää kuvaa pääasiassa retkeilyrajoitteiden vuoksi.

Facebookissa on hauskaa seurata mainiota päiväkirjaa Tuomas Mannisen kuukausipinnatuskasta. Minua kuukausipinnojen keräilyyn ei aja Tuomaksen esimerkki, vaan ebirdin omasivun näyttö, jossa näkyy kuluvan vuoden kuukausi(ja vuosi-)pinnojen määrä sekä kuluvaan päivään mennessä että lopputilanne edellisten vuosien osalta. Minä yritän löytää kaikki pinnat itse, joten periaatteessa tapani on vähemmän paineinen kuin Tuomaksen tuska poukkoilla pääkaupunkiseudulla suurten harrastajamäärien tekemien löytöjen perässä. Toki tässä minunkin tavassani on bongaustyylistä kuukausipinnojen hakua, kuten kuukausittainen paluu paikoille, joissa joku vaikea laji on hoidettavissa.

Läheisellä metsäalueella on paikka, joka jostain syystä on osoittautunut aika varmaksi paikaksi löytää helmipöllö niin keväällä kuin syksyllä. Lähistöllä on pieni “säästöpuumetsikkö”, jossa on useampi palokärjen kolo. Ehkä tuo metsä on se helmareita houkutteleva juttu.

Olen tänä vuonna käynyt hoitamassa helmarin kuukausipinnaksi samasta pisteestä syys-, loka-, marras- ja joulukuussa. Siinä sivussa havaitisin varpuspöllön kolmesti ja lehtopöllön kahdesti. Eli erikoinen pöllöpiste mielestäni.

Viikolta 39 olen julkaissut lämpökamerakuvan helmipöllöstä samalta paikalta ja jos ei samasta niin viereisestä kuusesta.

Ennen vanhaan helmipöllö hoidettiin vuodenpinnalistalle keväisillä pöllöretkillä, silloin se oli retkien yleisin kuultava pöllö. Nykyään helmarit eivät juuri puputtele seudun metsissä, mutta ainakin toistaiseksi lajin on saanut helposti listoille syksyisten vaellusten aikaan.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä