Lintukuvaviikko 36/2021

 



Lapinkirvinen
Red-throated Pipit Anthus cervinus
9.9.2021 Canon R6, 600mm, f/4, ISO-1000, 1/3200 sec, Hand held



Anna kuvalle pisteet / Give points (10 is the highest):

10 Erinomainen/Excellent
9 Kiitettävä/Very good
8 Hyvä/Good
7 Tyydyttävä/Satisfactory
6 Välttävä/Passable
5 Huono/Bad
4 Ala-arvoinen/Poor

Oranssikurkkuinen lapinkirvinen syksyllä osuu niin harvoin kohdalle ja kuvattavaksi, että kuva sellaisesta kelpaa viikkariksi.

Oli taas kiva, vaihteikas ja tapahtumarikasviikko. Se kaikkein muistettavin tältä viikolta oli ehdottomasti Hamnskärin retki. Lähdin saareen siedettävässä itätuulessa perjantaina päivällä. Lauantaina sarastuksessa merellä oli usvaa, mutta mikään ei varoittanut päivällä saapuvasta sakeasta sumusta. Ennen näkyvyyden katoamista, löytyi kuitenkin tekemistä niin, etten lähtenyt vielä ensimmäisistä näkyvistä varoituksista mantereelle.

Olin nousemassa staijikalliolle kun huomioni kiintyi aivan edessäni ja yläviistossa männyn ison vaakaoksan tiheässä ja sen takaosassa vilkkaasti hyppelevän pienen olemukseltaan pyöreän hysyyn, joka alinomaa näpäytteli pyrstöään alaspäin. Tuli heti mieleen sinipyrstö. Lyhyen havaintohetken aikana näin vielä oranssit kupeet ja muuten tummemmasta rintapuolesta erottuvan vaalean kurkkulaikun. Laitoin heti viestin Jarille, jonka tiesin miettivän meriretkeä.

Kahden aiemman sinipyrstökokemukseni kautta oletin, että lintu olisi näkyvästi esillä, kesy ja helposti kuvattavissa, mutta ei, linnut ovat yksilöitä. Huolimatta kovasta hakemisesta näin kohteeni vain kahdesti ja hyvin lyhyesti: toisella kertaa hyvin, mutta edelleen niin pikaisesti, ettei ollut mitään toivoa saada kuvaa edes dokumentiksi.

Jari taisi tulla saareen joskus kymmenen maissa. Haimme lintua vielä parin, kolmen tunnin ajan. Vain kerran näin poispäin lentävän tummapyrstöisen hyvän kandin, mutta ei yhtään kunnon havaintoa. Atrappiakin soitettiin, mutta tämäkään lintu ei innostunut, ei laulusta eikä kutsuäänestä. Vastaava kokemus minulla on aiemmista kahdesta saarihavainnostani.

Lähdin sitten ajamaan kohti mannerta käyttäen maastokartan mobiilisovellusta. Täplä eteni merikartalla hienosti, joten pystyin väistämään matkan ainoan matalikon. Sitten kun pääsin isolle syvän veden alueelle, herpaannuin hetkeksi seuraamaan etenevää täplää. Kun taas vilkaisin käännyin ruutua, en ollut uskoa silmiäni! Tyynellä selällä vasemmalta lähestyvä oman veneeni peräaalto vahvisti, että olin oikeasti kiertänyt takaisin tulosuuntaani! Kaiken kaikkiaan sokkomatka meni kuitenkin hienosti.

A Red-throated Pipit with an orange throat batch is a rare sight around here

 
PisteetNimimerkkiPalaute/kysymys
9 p Jukka Pakarinen Hieno lajikuva ja mukavaa tarinaa kuvien syntymisestä

Pistekeskiarvo 9.25, annettuja pisteytyksiä 8.

Edellinen viikkoLintukuva.fi Seuraava viikko