Yritin oppia jotakin käymällä usein löytämälläni mehiläishaukan pesällä - sen kun pysty tekemään helposti häiriötä aiheuttamatta. Opin lähinnä sen, ettei paljon ollut opittavissa. Mehiläishaukat ovat tosi huomaamattomia asukkaita ja voivat tosiaan pesiä aivan pihapiirin tuntumassa. Lauantaina 21.8. Olivat molemmat poikaset jo lennossa, mutta koiras varmaan yhä ruokki poikaset pesään. Ainakin toinen poikanen oli pesälle palannut.

Olipa viikonvaihde taaskin lintuharvinaisuuksien löytäjäksi orientoituneella minälleni.

Perjantaina kävelin Lapinjärven uimarannalle pelkkien kiikareiden kanssa. Satoi taas. Kiikaroin järven pintaa kapeasta sektorista. Näkyvyyttä rajoittavan ruovikon piiloon, kaukana rannasta, katosi mustatiiran näköinen. Juoksin autolle ja siirryin Kirkkorantaan.

Satoi rankasti kovan tuulen siivittämänä lähes koko seuraavan tunnin, mutta auton ikkunasta kiikaroiden sain varmistuksen äskeisestä pikatunnistuksesta - ainakin suku oli oikea. Siirryin lintutornille sateen tauottua, koska tiirakin jäi pyörimään siihen suuntaan.

Tornissa sain määrityksen varmistettua lajilleen, mustatiira. Soitin ensin Mialle, sitten Netelle naapuriin. Siinä puhelimessa puhuessani näin ensin toisen sitten vielä kolme chlidonias tiiraa kauaksi vastarannalle, kahden kilometrin päähän, siirtyneen seurassa. Ei voi olla totta, viiden parvi! Myöhemmin näin linnut riittävän hyvin määrittääkseni kaikki juuri mustatiiroiksi - kuin oli myös oletettavissa.

Vielä seuraavana aamuna oli järvellä nähty samainen viiden parvi. Iltapäivällä kävin vilkaisemassa, olisivatko lähempänä rantaa kuvaamista ajatellen. Kirkkorannasta katsoen näkyi muutama kaukana järven länsipäässä, parin kilometrin matkan päässä.

Ajoin länsipään vallille. Ensin ei näkynyt yhtään, mutta sitten koko parvi nousi ylös lumpeenlehdiltä. Laskin 1, 2,...5,6,7! Eli oli tullut kaksi lisää eiliseltä ja aamusta. Parvi nousi yläilmoihin ja katosi hallinnasta. Myöhemmin näin muutaman kaukana, pieneksi linnuksi tosi kaukaa järven toisesta päästä. Laitoin tässä vaiheessa jo Tiira-nomandiin havainnon seitsemästä mustatiirasta.

Kun parvi palaili takaisin löyhänä ryhmänä, olin näkevinäni joukossa selvästi yhden vaaleamman ilman rinnan tummia sivulaikkuja. Havainnointi oli tosi haastavaa poukkoillen liikkuvien lintujen parvesta noin kilometrin etäisyydeltä. Etenkin kuvaamisen yrittäminen! Tarkennus piti tehdä käsin - aivan toivotonta. Lisäksi ensin piti löytää kohde kameran näkökenttään. Se yksi oikea seitsemästä liikkuvasta pisteestä. Välillä parvi liikkui taas toiseen päähän järveä, palaten sieltä ryhmänä tai hajallaan.

Mielestäni näin varmuudella valkosiipitiiran (valkoposkitiira on sitten eri tarina) mustatiirasta erottavia tuntomerkkejä sen noin puolen tunnin aikana, joka oli käytettävissä löytöhetkestä, mutta kuvista oli työlästä hakea tukea määritykselle.

Hyvin erikoisen tarinasta teki, että parven seitsemäs katosi samalla kuin minä poistuin. Bongarit löysivät vain kuusi mustatiiraa. Olisin kovasti kaivannut vahvistusta kuvista tai bongareiden havainnosta. Eihän valkosiipitiira nyt niin kova havainto ole, että kuvatodiste olisi välttämätön, mutta… Onneksi kolmesta eri kuvasta löytyy oikean näköinen yksilö. Kaikki nämä kuvat olivat ensihavainnosta, kun en vielä edes tiennyt parvessa olevan muita kuin mustatiiroja.

Kovien löytöjen putki jatkui sunnuntaina. Tulin kovan sadekuuron kera Kanteleen peltoaukealle. Jo heti ensi kiikarikierroksella huomioni kiintyi kahdensadan metrin päässä tolpan päässä istuvaan hyvn vaalean oloiseen taskuun. Otin muutaman hätäisen kuvan ennen kuin siirryin lähemmäksi paikkaa, jossa tasku oli. Meitä molempia tuli häiritsemään lampuri, mutta maltilla häiriö poistui ja pääsin kyttäämään lajin varmistavia lentokuvia. Tunti ensihavainnosta kameran takaruudulla näkyivät vihdoin vapauttavat kuvat.

Nyt ei ollut mitään syytä hätäillä hälytyksen kanssa. Ajoin rauhassa kotiin, avasin kuvat ruudulle ja toimitin ne viimeistä varmistusta varten Leivon Maurille, jolta tuli välitön kuittaus, kiitos Mauri. Vasta nyt annoin Vuonokarin Heikille luvan laittaa tietoa kanaville. No se olisi ollut ikävää monelle aluepinnoja keräävälle, jos tasku olisi yön aikana häipynyt. Olin ehkä vähän syyttä viivytellyt pari tuntia tiedon julkaisua. Onneksi oli samoilla multakasoilla vielä maanantaiaamuna kuitenkin.

One of the latest nesting birds is Honey Buzzard. Now they got their youngster on to wings. Very soon, probably within next week, adult birds will fly towards Africa. Hopefully there will be a lot of juvenile birds during the next three weeks. I assume that the summer has been good for Honey Buzzards.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.